keskiviikko 10. elokuuta 2016

Asuntopolitiikasta ja maankäytöstä

Tämä ilmeni monimutkasemmaksi aiheeksi.

Helsingin asuntotilanteesta kirjoitetaan mediassa usein, koska asuntojen hinnat karkaavat käsistä. Se on tietenkin selvää, koska onhan se pääkaupunki sekä vähintäänkin elinvoimasimpia kaupunkejamme.

Olen pohtinut miten hinnoissa näkyvä kysyntä saataisiin ohjattua paremmin tarjontaan. olettaen tietenki, että hinnoissa on sikäli yhtään väljää. Niin kuin entisaikoina maa-aateli peri maistaan vuokraa, niin valtio tai kunta voisi tietyn suuruisen kiinteistöveron sijasta asettaa maalle sen kysynnän mukaan vaihtelevan veron, jonka tuotot voitaisiin ohjata uuteen asuntotuotantoon siellä missä sille on kysyntää tai johonki muuhun maanparannukseen, joka nostaisi maan arvoa esimerkiksi parantamalla liikenneyhteyksiä ja muuta infrastruktuuria.

Veron suuruus määräytyisi sen mukaan paljonko kysyntä ylittää tarjonna. Kun kysyntä ylittää tarjonnan, niin verolle tulee korkeampia tarjouksia. Jos ne vastaavat toisiaan, niin verokin olisi minimissään. Tuo minimi riippuu siitä rahoitetaanko verolla jonkin infran ylläpitoa vai ei. Jos sen tuotot käytetään pelkästään uuteen tuotantoon, niin ylläpitokulut kustannettaisiin muualta. Kilpailu näkyisi veron suuruudessa. Tontista kilpailevan tahon pitäisi tarjota verolle korotusta sekä olla valmis ostamaan sen kiinteistöt omistajalta.

Pitäisikö tätä sanoa suoraan vuokraksi. Ainoa ero on että kunnan tai valtion ei tarvi omistaa maata. Maan ja kiinteistön omistaja voisi edelleen periä vuokraa.

Suurista hinnoista ja vuokrista saatava voitto ei menisi omistajien taskuun, vaan käytettäisiin suoraan kysyntään vastaamiseen. Tietenkin omistajat voivat nykyisinkin sijoittaa voittonsa uudelleen tuotantoon, mutta tuskin kaikkea sillä jos tarjonta lähestyisi kysyntään, niin se laskisi omistajien voittoja. Heidän intressi on ennemminkin kilpailun rajoittaminen. Rakentajat taas hyötyisivät näin tuotantoon lisätystä rahasta.

Tätä kirjoittaessa mieleen nousi useampia kysymyksiä sekä epäilyksiä. Asia lienee rakenteiltaan ja ansoiltaan monimutkaisempi. Toteutuksessa täytyy tarkoin varoa ylimääräisiä kulu. Ylipäänsä suunnitella ja tutkia tarkoin. Tämä on yksityiskohdiltaan monimutkaisempaa kuin talousjärjestelmän perusosat kuten rahan luomisen tavat.

Toivottavasti tosta kuitenki idea löytyy.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti